Olin saanut Anssi Peuhkurilta Lappeenrannassa ennen reissuun lähtöä Mikko Nikkisen kirjan Suuri Saimaa. Anssi sanoi kirjaa luovuttaessa, että kun tulee sopiva hetki ja tilaisuus, niin anna kirja jollekin. Nyt se sitten tuli, ja luovutin kirjan Matille Meriida-veneen kirjastoon hänen syntymäpäivänään.
Meriida oli täällä telakalla yhden kesäkauden, kun Lindholmit olivat Suomessa. He olivat vuokranneet veneen Saimaalta viime kesänä, ja tutustuneet Lappeenrannan-Kuopion väliseen vesistöön, ja todenneet, että sinne tuovat vielä omankin veneensä. Toukokuussa he aloittavat paluun sinne Suomeen kaikkine kirjoineen, ja joskus jatkavat Saimaalle. Mielestäni kirja sai hyvän osoitteen, vai mitä Anssi? Jos Nikkinen on seikkailija, niin hänen yhdestä kirjastaan tulee kaksinkertainen Atlannin valtameren ylittäjä!
Meriida jatkoi matkaa, ja Ironside saapui Marinaan, ja suomenkielinen keskustelu vaan jatkui.
Aikanaan sitten matkamme jatkui takaisin etelään n. 20 mpk Terre-de-Hautin saareen. Kaunis pieni saari, missä on hyvät poijut käytettävissä. Poijumaksu oli 11e, jonka satamamestari kävi keräämässä iltapäivisin. Siisti paikka, johon yhteysalukset Guadeloupen pääsaarelta toivat turisteja jatkuvasti. Niiden antama aallokko kylläkin tuntui kiusalliselta. Yöt olivat sitten rauhallisempia, ja poijut näyttivät vahvoilta ja uusilta, koska satamakirjoissakaan niistä ei mainittu.
Saaren pääkulkuneuvo oli skootteri. Niitä tuntui olevan kaikilla, niin omia kuin vuokrattaviakin. Myös sähköautoja oli saatavilla. Saaren todellinen nähtävyys on Fort Napoleon Museum, joka sijaitsi korkealla kukkulalla, minne me kävelimme ja näin saimme liikuntaakin. On sieltä komeat näköalat, katsoi minne tahansa. Linna on rakennettu v. 1844 uudelleen sille paikalle, jonka Englantilaiset tuhosivat v. 1809.
12/10/1492: First voyage of COLUMBUS who arrives in the Bahamas (San Salvador), Cuba and Haiti.
04/11/1493: Second voyage of COLUMBUS and discovery of Dominica, Marie-Galante, the Saintes and Guadeloupe.
1498: Third voyage of COLUMBUS and discovery of Trinidad.
1502-1504: Last voyage of COLUMBUS and discovers Martinique (june 1502).
04/11/1493: Second voyage of COLUMBUS and discovery of Dominica, Marie-Galante, the Saintes and Guadeloupe.
1498: Third voyage of COLUMBUS and discovery of Trinidad.
1502-1504: Last voyage of COLUMBUS and discovers Martinique (june 1502).
Tälläisillä vesillä me nyt liikumme ja tutustumme paikallishistoriaan. Taisimme olla viisi yötä saarella. Jatkoimme sitten matkaa, suuntana pohjoinen, ja Guadeloupen länsipuolta menimme purjeella sellaisella nopeudella, että ajoimme Deshaiesiin asti. Siinä jäi näkemättä mm. Costeaun sukelluspuistokin. No, ohi tuli ajettua. Toisella kertaa käydään läpi ne mitä nyt jää väliin.
Anse on pieni kylä meren rannalla, missä on yksi katu, minkä varrella on pieniä siistejä kauppoja. Täällä tullaus oli pienen vaate-/matkamuistomyymälän päätteellä. Paikan hoitaja osasi englantia. Näillä ranskalaisilla alueilla englannin taito ei ole yleistä, oli kyseessä viranomainen tai siviili. Minäkään en tuntenut itseäni "hölmöksi" kielitaitoni suhteen, melkein päinvastoin. Kaksi yötä kului ja matka jatkui Antigualle. Nyt matkaa avomerellä on 42 mpk. Sääennuste lupasi 10-15 nn ja 1-2 metrin aaltoa.
Aamulla oli herätys klo 06.00 aamupalalle, ja olimme jo seitsemältä matkassa. Ei oltu ensimmäinen vene, joka matkaan lähti. Kaikki ketkä matkapäivän tekevät, aloittavat sen hyvissä ajoin. Purjeella mennään, ei viimeisenä, mutta ei ensimmäisenäkään. En tiedä onko mainittu, mutta katamaraaneja on paljon, ja nehän sitten kulkevat hyvin. Meidän veneen pohja alkaa olla siinä kunnossa, että se pitäisi telakoida. Olen krapannut sitä poijupaikoissa, ja sinne alkaa jo kiinnittyä pieniä näkkejä. Olen selittänyt tällä Jatalle miksi kaikki menevät ohi! Telakointia mietitään, mutta minkä pituinen se olisi, saapa nähdä? Vene taitaa olla ollut yksitoista kuukautta vesillä!
Saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä English Harbour -lahdelle ja sieltä löytyi tyhjää aivan perältä, Ordinance Bayn suulta, johon ankkuroimme. Paikka on monen mutkan takana avomereltä. Tuntui ihmeelliseltä kun ei svellannut, eikä vene keikkunut mihinkään suuntaan. Voisi verrata siihen, että Pallonlahdella olisi ankkurissa, vettä oli 4 m ja mutapohja. Nelson`s Dockyard Marinan palvelut käytettävissä.
The Nelson`s Dockyard Marina is probably the prettiest piece of living History in Caribbean today. Once the base for Admiral Horatio Nelson´s fleet in the 18th century and now a busy destination for Super-yacht and Cruisers alike.
Saavuimme siis taas uuden historian äärelle. Paikkaa on restauroitu, ja kaikki vanhat rakennukset ovat käytössä, niin tulli, museo, ravintolat, kaupat, leipomot, kuin pesulatkin, jne. Pihat ovat täynnä vanhoja ankkureita ja tykkejä, ja nuoret tummat tytöt kävellä keikuttelevat sinne ja tänne, ei tiedä mihin silmänsä laittaisi! Ei yhtään elementtirakennusta, ja katotkin ovat pärekattoja, semmoisella jyrkkyydellä ettei lumikaan niissä pysyisi jos sitä olisi. Tutkimista on riittänyt arkeologiasukeltajaharrastajalle!
Meillä on siellä Lappeenrannassa Saimaan Hylyt -ryhmä, jonka vetäjältä Pentti Kokilta olen saanut vuoden "virkavapaata" hylkyhommista. Juttujen mukaan Penakin harrastaa nyt kaikkea muuta, mutta ei hylkyhommia?! Jonkun pitäisi hänenkin perään katsoa!
Päivää ankkuroinnin jälkeen Ironside saapui lahdelle ja kyseli kuulumisia.
Pari päivää katselimme lähialueita, ja päätimme ottaa taksin ja lähteä saarikierrokselle. Alunperin oli tarkoitus vuokrata auto, mutta tämä vasemmanpuoleinen liikenne arveluttaa.
Kohteena oli ensin Jolly Harbour Marina. Se on täyden palvelun paikka telakointimahdollisuuksineen. Täällä pitivät veneitään telakoituna mm. Matti Rajala Swan 46:tta neljä kautta ja Matti Lindholm Hallberg Rassy 36 yhden kesäkauden, kun itse olivat Suomessa. Donna Terry järjesti meille tutustumiskierroksen telakkaan. Meille esiteltiin telakan toimintaa, ja kerrottiin miten veneet nostetaan, huolletaan ja telakoidaan betonialustaan säilytysalueella. Olimme tyytyväisiä paikkaan, ja vielä kun löysimme venetarvikeliikkeen mistä ostin mm. 1,5" palloventtiilin veskin poistoputkeen niin kaikki ok.
Matka jatkui St. John`siin, joka on pääkaupunki kaikkine vilkkauksineen. Paluu tehtiin paikallisella linja-autolla, jonka kyyti maksoi 3.70 $Ec eli n. euron per hlö, ja neljäkymmentäviisi minuuttia oli matkan kesto.
Täällä on myös pelikaaneja. Välillä kymmenen ryhmissä kalastelevat syöksymällä veteen, veneenkin vieressä. On se vahva lintu, kun säilyy ehjänä niistä syöksyistä!
Tapahtumana on mainittava tietysti se, että pari yötä sitten ankkurimme irtosi puolenyön tietämillä! Onneksi Jatta oli wc-reissulla ja huomasi asian, ja saimme tehtyä uuden ankkuroinnin. Ilmeisesti oli liian vähän kettinkiä ulkona, vaikka neljä päivää oli pitänyt hyvin.
Nyt sitten mietimme purjehdusretkemme jatkoa, että mitä tehdään. Olemme saaneet hyviä vinkkejä: ei kannata hätiköidä jos kerran aikaa on ja matkaan lähtenyt.
Meillä on kolme mahdollisuutta: jatkaa Panamaan, palata Eurooppaan tai telakoida tänne viideksi kuukaudeksi ja tulla kuntolomalle Suomeen Siiriä ja Saimia hoitamaan, ja palata sitten marraskuussa uusin miettein ja voimin veneelle!
Olen saanut huolestuneita viestejä, kun AIS ei ole näyttänyt sijaintia. Se ei ole ollut pois päältä. Koukun Matti oli tutkinut asiaa tarkemmin, ja saanut selville, että näiltä alueilta ei ole karttoja. Nyt sitten meidänkin blogi näyttää missä mennään (kunhan Juha ehtii laittamaan jutut nettiin! – toim. huom.).
