Meidät otettiin luokalle, kun tultiin St. Lucian kentän tulliin, ja ohjattiin punaiselle linjalle.
Kysyttiin, että millä asioilla ollaan, onko ruokatavaraa jne. Kun kerroimme, että ollaan veneellä täällä, ja käytiin vain "sukuloimassa" Curacaossa, niin veneen paperit piti näyttää, ja kysyttiin onko matkatavaroissa veneen osia! Jatan pokka piti ja sanoi, että ei ole. Pieni määrä oli mm. juustoa ja sen sellaista. Oli myös moottorin bensakorkki, josta tuskin linnaan olisi joutunut. Tuntui vain aika ahdistavalta kun näin toimivat. Me kuitenkin olemme melko nuhteettomia noin periaatteessa.
Kello oli jo 22.30 kun selvisimme veneelle, mutta vastaanotto oli kuitenkin lämmin, sillä Jääskeläiset, Johanna Forss-Oinonen ja Mikko Oinonen olivat odottaneet paluutamme. Jälkimmäiset ovat menossa Australiaan 27-jalkaisella veneellään! Vaihdoimme kuulumiset ja varmaan vuorokausi vaihtui ennen kuin päästiin unille.
Meillä oli pari päivää aikaa valmistella lähtöä Martiniquelle, mistä Matti Koukku ja Sohvi Karhu liittyvät porukkaan.
Maanantaina 3.3.2014 pääsimme hyvissä ajoin lähtemään, ja tuulikin oli laantunut niin, että kakkosreivin otin pois. Meillä on ollut ylityksestä asti kaksi reiviä, eikä turhaan. Matin ja Sohvin lento Helsingistä Pariisin kautta Fort-de-France kentälle oli 2.3, ja he olivat yöpyneet siellä. Kummankin matka alkoi sitten maanantaina La Marinin satamaan, mihin oli sovittu tapaaminen. Matin ryhmä oli perillä ensin, kun käyttivät paikallisbussia, vaikka mekin purjehdimiie suotuisissa tuulissa sinne hyvää vauhtia.
Tapasimme ja majoituimme, kävimme syömässä ja vähän sitten venellä myös juomassa, ne perinteiset Karibian rommit! Martinique kuuluu Ranskaan, ja siellä on euro rahayksikkönä, kuin kielenä myös ranska. Olimme sopineet, että palaamme St. Lucialle takaisin, ja tutustumme saareen. ARC-maalihan sijaitsee Rodney Bayssä, ja purjehtijaihmisinä kumpikin oli kiinnostunut näkemään paikan.
Ironside oli pitänyt meille paikkaa, ja Matti ja Pirjo olivat köysiä ottamassa vastaan. Ei siihen sataman henkilökuntaa tarvittu.
Aamulla Lucian pääkaupunki Castries. Otimme taksikyydin Marigot Bayhin, missä pari tuntia katsoimme paikkoja, ja menimme samalla kyydillä takas. Taas bussiin, millä tulimme Rodney Bayn keskustaan, missä tutustuttiin eri liikkeisiin.
Lopussa taas bussilla Marinaan väsyneinä, muut onnellisina, ja minä vatsatautisena. Matin vatsa taas renasi seuraavana päivänä, ja päätimme pysyä vielä maissa, ja hoidimme nettiasiat sekä tankkaukset.
Perjantaina vihdoin pääsimme matkaan ja purimme viimeisetkin reivit. Karibia näytti parastaan, ja purjehdimme hyvässä tuulessa takaisin kohti Martiniqueta, ja siellä Grande Anseen, missä piti olla myös sisäänkirjausmahdollisuus. Ei ollut, vaan se oli kaksi päivää sitten lopetettu.
Seuraavana päivänä oli suuntana Saint Pierre, missä tullihommat hoituivat. Itse saareen ei ollut aikaa tutustua, ainoastaan näihin satamiin missä vierailtiin. Meidän logistiikka petti näiden tullausmuodollisuuksien takia, sekä sen Lucialla vietetyn "sairaspäivän" johdosta. Purjehduskelit kyllä korvasivat kaiken muun. Sohvi osoittautu oivaksi "ruorimieheksi", me muut vain nautimme kyydistä. Yritin välillä ehdottaa tuuliperäsimen käyttöä, mutta se ei käynyt, vaan käsiohjaus oli mielekkäämpää.
Matka jatkui, nyt Dominicaan, joka on taas oma valtionsa. Roseau oli kohteena, ja matka taittui taas hyvissä tuulissa. Yritimme Matin kanssa siinä aamupäivällä purjehtia, mutta ei saatu muuta aikaan, kuin että latausvalo syttyi, kun laturi lopetti latauksen. Sohvi kysyi, että josko hän yrittäisi. Me luovutimme, ja hän meni ruoriin, niin taas rupes pelittämään. Liekö tuulen voimistumisessa syy, vai missä, mutta vene kulki sitä 7 solmua, jota Sohvi muutenkin oli ajellut.
Perillä tuli Pancho's Services meitä vastaan, joka ohjasi ankkuripaikkaan. Pancho hoiti seuraavana päivänä taksin rantaan, ja pääsimme tulliin. Hän tuli itse veneellä hakemaan meidät pois. Homma pelasi, eikä maksanut kuin 40 ESD.
Aamulla tullauduimme sisään, mutta ei käynyt samantien ulos. Piti käydä kirjautumassa ulos Portsmouthissa, mihin jatkoimme vielä samana päivänä. Se tehtiin sen takia, että pääsimme aamulla jatkamaan matkaa hyvissä ajoin, sillä edessä oli n. 40 mpk Guadeloupeen. Myös Dominica jäi pintaraapaisuksi.
Guadeloupen purjehdus oli toisto edellisistä: Matti ja minä, ja Sohvi ajoi loput, ja me muut nukuttiin. Tänne tullessa oli satamahenkilökunta taas vastassa, ja ohjasi laituriin. Olimme jälleen Ranskan alueella, ja maahantuloilmoitus tehdään omatoimisesti päätteellä. Kivuton toimenpide, eikä kukaan katso, että onko kaikki pisteet ja pilkut paikoillaan.
Nyt oli pari päivää aikaa tutustua saareen ja niinpä vuokrattiin auto, ja kierrettiin Grande-Terre, joka on tämän perhossaaren läntinen puoli. Saarta sanotaan perhossaareksi sen perhosmaisen muodon takia. Vaikuttava paikka oli itäinen kärki Pointe des Chateaux, taas yksi luonnon muovaama mestariteos. Kävimme iltaisin ulkona syömässä, ja Matti ja Sohvi "taistelivat", että kumpi maksaa. Me emme saaneet osallistua maksamiseen. Sohvi oli lukenut Auli Irjalan kirjoista, että miehistö maksaa, kun eron hetket lähestyy, juttu on näin. No, laskut tuli aina maksettua.
Heidän lento lähti 14.3. sinne Suomeen. Niin se pari viikkoa meni. En tiedä, mikä vaikutelma heille jäi näistä vesistä, sillä aika pinnallistahan kahden viikon täällä olo on. Neljä saarta ja kuusi satamaa käytiin läpi. Parina ensimmäisenä päivänä tuntui olevan auringon kanssa ongelmia, sillä pohjolan aurinko ei ollut karaissut mm. Matin päänahkaa!
Matti siinä sivussa korjaili pieniä sähkövikoja, kun sähköammattilainen on. Laturin latausongelmakin löytyi, kun tarkastettiin laturin hiilet. Toinen hiili oli niin kulunut, että ei tavoittanut työpintaa. Viilasimme kiinnitysreijät soikeiksi, niin saatiin taas työtä päälle, ja lataus toimii. Hommasin täältä uudet hiilet, mutta en puutu, ennen kuin tarvitsee. Astiakaapin liukuoven kahvan liimaus meni ja sähköviaksi. Matti kehoitti laittamaan lämminvesiboilerin töpselin päälle, niin meillä nyt lämmintä vettä satamissa, kun ollaan maasähkössä. Astiat ovat Jatan mukaan nyt kirkastuneet selvästi!
Vietämme nyt hiljaiseloa täällä Bas Du Fort marinassa Pointe-a-Pitressä!
